Runon Ei puhuja ja hänen elämäntilanteensa

Maija Vilkkumaan, vuonna 2003 julkaistu runo Ei kertoo tytöstä, jolla on halu päästä pois kodistaan. Runossa on kolmea eri puhuja tyyppiä. Kahdessa ensimmäisessä säkeistössä puhuja on tyttö, joka haluaisi päästä pois kotoaan, jotta ei syrjäytyisi muista kavereista, mutta hänen äitinsä ei anna tyttärensä  mennä. Vähitellen puhujaksi vaihtuu kaikkitietävä puhuja. Viidennessä säkeistössä puhuja on tytön äiti ja lopussa taas kaikkitietäväpuhuja tai ikään kuin joku kuvailija.
    Ensimmäisessä säkeistössä tyttö pyytää keijuja tekemään taikoja ,jotta äiti päästäisi hänet menemään. Tyttö voisi siis olla leikki-ikäinen, sillä säkeet "onnen keiju"ja"tee sun tait" kertovat tytön lapsenmielisyydestä ja uskosta mahdottomaan. Runon edetessä tyttö kasvaa jo kiroilevaksi 16- vuotiaaksi, myös säe: "tytär riuhtoo lukkoo mut se ei aukee" kertoo, että tytön ahdistus on kova. Säe" ja hän tietää ettei taiat auta" kertoo siitä, että tyttö on kasvanut runon aikana, eikä hän enään usko taikoihin. Runon lopussa tyttö on jo kasvanut tarpeeksi kypsäksi huolehtimaan itsestään, joten hän päättää karata ulos ikkunasta ja etsiä paremman elämän.
    Runon kertosäkeistössä äiti sanoo:" maailma on vaarojen karikko se sama maailma siskosi vei", mikä taas voi tarkoittaa sitä, että runon tytöllä oli ollut sisko, joka on nyt kuollut. Se voisi myös selittää, miksi äiti ei päästä tytärtään silmistään, sillä hän ei halua kokea samaa tuskaa mitä koki silloin kun toinen tyttäristään kuoli. Sumeat silmät taas kertovat, että äiti varmaankin pitää kuolemaa hänen syynään ja ei halua samaa tapahtuvan toiselle tyttärelleen. Runon tytöllä ei varmaankaan ole isää, koska runossa ei asiasta kerrottu.
    Runo EI muistuttaa nykyajan ylihuolehtivista vanhemmista jotka eivät päästä lapsiaan mihinkään missä he voivat satuttaa itseään  ja nuorista, jotka haluavat elää itsekseen ilman vanhempiensa tukea. Runo kertoo myös sen, että aina ei elämä mene niin kuin itse haluaa sen menevän.