Akvaarion valo on Leena Krohnin novelli, joka on julkaistu vuonna 1983 novellikokoelmassa Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia. Novellissa on selvästi kaksi päähenkilöä, joista toinen toimii kertojana. Novellin kertoja kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan.
Novellin kertoja on ilmeisesti vielä lapsi, koska hänestä akvaario oli ihmeellinen ja täynnä outoja juttuja, joka viittaa siihen, että henkilö on lapsi. Kertojan sukupuolesta ei ole selviä merkkejä, mutta novellissa sanottu: "hulmahteli hitaasti ja taidokkaasti kuin kala olisi ollut tanssijatar" voisi viitata siihen, että kertoja on tyttö, etenkin sana tanssijatar. Pojat eivät yleensä vielä lapsena ole kiinnostuneita tanssista, joten eivät pojat käyttäisiskään kyseessä olevaa sanaa.
Kertoja vaikuttaa olevan toisen päähenkilön kanssa erittäin hyvä kaveri sillä hän sanoo tekstissä:"olisin tahtonut lähteä mihin tahansa hänen kanssaan". Tämä voi myös tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole paljon muita kavereita ja siksi haluaa olla tarinan toisen henkilön kanssa. Kertoja tuntuu silti huolettomalta ja siltä, että kaikki uudet asiat kiinnostavat. Novellissa nimittäin kuvailtiin myös miljöötä yksityiskohtaisesti. Tekstissä paljon käytetyt dialogia ja vertaukset korostavat kertojan sisäistä pohtimista. Kertojaa voisi luulla vähän kehitysvammaiseksi hänen elämänhalun ja kaiken ympärillä olevien asioiden tutkimisen perusteella sekä erilaisuuden myötä sellaiselta henkilöltä, joka on jo tottunut elämään tälläisessä tilanteessa ja hyväksymään itsensä.
Novellin kertoja on siis oiva esimerkki nykyajan lapsista teknologiaa täynnä olevassa maailmassa, jossa jokaisella on kavereita netissä, mutta niin sanottuja oikeita hyviä kavereita on harvassa. Novellissa korostetaan oikeiden kavereiden tärkeyttä ja merkitystä lapsen kehityksessä, jotta lapsi oppisi elämään täysillä.
